Arvioitu lukuaika: 5 minuuttia

Yleistä matkasta

Kehityspoliittinen toimikunta vieraili Keniassa marraskuun alussa. Matka oli mahdollista järjestää, koska eduskunta oli syksyisellä istuntotauollaan. Toimikunta koostuu kansanedustajista sekä kansalaisjärjestöistä, jotka toimivat kehityspolitiikan saralla. Matkalta jäi kouraan useita erilaisia huomioita, joita haluan jakaa kanssanne.

Kenia on osa Itä-Afrikkaa ja se sijaitsee Afrikan sarvena tunnetun alueen eteläisessä osassa. Maan toimivuus on tärkeä, jos haluamme ehkäistä siirtolaisuutta. Maan merkityksen Lännen näkökulmasta voi ilmaista tiivistetysti: “Kenia on liian tärkeä menetettäväksi”.

Maantieteellisesti Kenian naapureina on epävakaita maita, kuten Somalia, Etiopia, Etelä-Sudan, Kongo ja Ruanda. Naapurimaissa on milloin sisällissotia, vallankaappauksia, heimosotia ja rajakiistoja. Tämän epävakauden keskellä Kenia näyttäytyy luokan priimuksena. Maa on kyettävä pitämään sillä polulla, joka johtaa vauraampaan ja demokraattisempaan länsimaisia arvoja tavoittelevaan valtion tilaan.

Kenian taloudesta

Kenian talous kasvaa tällä hetkellä 5,5% vuosittaista vauhtia, mutta korona-aikana kasvu yltyi jopa 8% tasolle. Keskeisimpiä kasvun vauhdittajina ovat palveluala, teollisuus ja turismi. Arvioiden mukaan 20% kansantuotteesta muodostuu villieläinten ympärille rakentuneen turismin varassa. Ala työllistää miljoona ihmistä.

Talouskasvu ei kuitenkaan kykene tuottamaan riittävästi työpaikkoja, mikä aiheuttaa erityisesti nuorisotyöttömyyttä. Näköalattomuus ja mahdollisuuksien puute luo alttiutta radikalisoitumiseen. Nuoret etsivät epätoivoisilla ja rikollisilla keinoilla elämässä menestymistä, mikä on huolestuttava ilmiö paitsi Keniassa myös kaikkialla muuallakin.

Luonnonvarapolitiikalla on Kenialle suuri merkitys. Talouskysymysten kohdalla Suomea ja Keniaa yhdistää lähes yhtä nopea velkaantumisvauhti. Talousongelmien osalta maalla on varasuunnitelmia: maan teräsvarannoissa on reserviä, jota voidaan laajojen maksuvaikeuksien ilmaantuessa käyttää hätävarana.

Ruokaturva keskusteluttaa Suomessa ja sen pitäisi keskusteluttaa myös Keniassa, jossa keskimäärin nainen saa neljä lasta. Kun keskustelemme peltopinta-alan käytöstä ja maa-alan käytöstä, niin olisi myös keskusteltava niiden tuottavuudesta ja kasvukunnosta huolehtimisesta. On pyrittävä siihen, että paremmilla viljelymenetelmillä ja lannoituksella Kenian omaa ruokaturvaa pystyttäisiin vahvistamaan ilman, että muut sinänsä tärkeät teolliset elinkeinot eivät valtaisi liikaa alaa ruoantuotannossa olevalta pinta-alalta.

Finanssialallakin tapahtuu keskittymistä, sillä Kenian suurin pankki osti Kongon suurimman pankin. Näin ollen Kenia ei ole pelkästään suurvaltojen ostettavana, vaan myös ostajana suhteessa naapurimaihinsa.

Maailman digijäteille, kuten Googlelle ja Microsoftille, Kenialla on kiinnostavat markkinat. Maassa on suuri ja kasvava väestö, josta vain osa on jättiyritysten palveluiden piirissä. Erityisesti nuorille suuntautuvat palvelut ovat osa heidän kasvustrategiaansa.

Maailman kehittyneet taloudet myös haastavat Keniaa. Maassa toimii lukuisia kansainvälisen rekrytoinnin yrityksiä, joille tarjotaan ruhtinaallisia palkkioita (jopa 10 000€/henkilö) onnistuneista rekrytoinneista. Erityisesti saksalaiset yritykset ovat aktiivisia tällä saralla. Kenialle tämä aiheuttaa niin sanottua korkeasti koulutettujen aivovuotoa, eli osaavan työvoiman siirtymistä pois maasta. Samalla pitkät panostukset ihmisten kouluttamiseen valuvat maan kannalta hukkaan ja syventävät vaikeuksien kierrettä.

Kenian demokratian tilasta

Vierailimme matkan aika Kenian parlamentissa ja tapasimme sekä nuorten, naisten että vammaisten etujärjestöjä. Naisten ja miesten äänestysaktiivisuus on vaaleissa lähellä toisiaan, mutta nuoret ovat passiivisia äänestämään myös Keniassa.

Kenian parlamentista 35% kansanedustajista on naisia, ja näistä kansanedustajista on säädetty perustuslaissa sääntö, että samaa sukupuolta ei voi olla kahta kolmannesosaa enempää parlamentin jäsenistä. Perustuslain kirjauksen käytännön tasolle viemisessä on ollut hidastelua tai vaikeuksia. Jonkinlaisia viitteitä on olemassa siitä, että tätä kiintiötä ei täytetä sinänsä demokraattisesti, vaan puolueiden nimilistoilla olevien kiintiöedustajien avulla. Tämä ei tietenkään vastaa lain alkuperäistä tarkoitusta vapaista demokraattisista vaaleista.

Kenian ongelmista

Maa pyrkii pääsemään 100% uusiutuvan energian pariin vuoteen 2030 mennessä, ja tällä hetkellä taso on jo 93%. Tavoite ei kuitenkaan ratkaise kaikkia maan ongelmia. Esimerkiksi maan kuivuutta ei ratkaista energialla, vaan onnistuneella metsittämisellä. Metsillä on tärkeä rooli veden sitomisessa usvaisten laaksojen ja matalien pilvien alueella. Ne auttavat veden kierrossa erityisesti sitomalla sitä maaperään, mikä lieventää kuivuutta ja tulvien tasoa. Tapasimme Punaista ristin edustajia, joilla oli pysäyttävä tarina kuivuudesta. Vapaaehtoistyöntekijät ovat saattaneet löytää Kenian pohjoisosista jopa kokonaisia taloja ja jopa kyliä täynnä ihmisiä kärsimässä absoluuttisesta kuivuudesta.

Korruptio on Kenialle riesa, jonka juuret ulottuvat brittiläiseen siirtomaapolitiikan aikaan. Tuolloin oli yleinen tapa ja määrätynlainen kunniakysymys, että vieraaksi koettua esivaltaa pyrittiin huijaamaan aina kun se oli mahdollista. Toimintatapa ei kuitenkaan ulottunut omaan perhe- tai heimopiiriin, jolta varastamista pidettiin anteeksiantamattomana. Tapasimme matkan aikana suomalaisten tukemaa kansalaisjärjestöä, joka pyrkii kamppailemaan korruptiota vastaan.

Vaikka korruptio on merkittävä ongelma Keniassa, niin kansainvälisessä vertailussa se asettuu samalle tasolle esimerkiksi Intian kanssa, johon lansimäiset yhtiöt investoivat huomattavasti innokkaammin. Omaan silmääni suomalaisista suuryhtiöistä ainoastaan Wärtsilä oli näkyvästi mukana Kenian markkinassa. On kuitenkin kaikki syyt olettaa, että tulevaisuudessa nuorella ja kasvavalla väestöllä nähdään enemmänkin suomalaisia yhtiöitä.

Eräs mielenkiintoinen yksityiskohta oli, että Nairobiin on sijoitettu somalialaisten merirosvojen toimesta rahaa, sillä he eivät luota omaan valtioonsa yhtä paljon. Takavuosina Suomi oli mukana turvaamassa miinalaivan voimin Somalian edustan tavaraliikennettä.

Kenian strateginen asema maailmanpolitiikassa

Kenia on niin portti maailmalle kuin maailmalta Afrikkaan. Kenia on yhtä aikaa maahanmuuton lähde, maahanmuuton päätepiste ja maahanmuuton läpikulkualue. Tämä kuvastaa liikkuvuuden käsitettä ja sitä, että Afrikassa kansallisvaltioiden rajat eivät ole niin konkreettisesti olemassa mitä läntisessä maailmassa on opittu ajattelemaan. On kuitenkin syytä huomata, että Kenian ja Somalian raja on ollut nyt suljettu Somalian terrorismiuhan ja levottomuuksien vuoksi.

Kenia on Itä-Afrikan logistiikan sydän. Maan satamakaupunki Mombasa on yksi kolmesta strategisesta satamasta, joiden kautta tavarat- ja liike suuntautuvat Itä-Afrikkaan. Mombasa, Dar-Es-Salaam ja Djibouti ovatkin tästä syystä maailmanpolitiikan suurille toimijoille kiinnostavia kohteita. Mombasan satama on myös Kenian huoltovarmuuden ja ruokaturvan kannalta keskeisessä asemassa, sillä sataman kautta kulkee paljon ruokatuotteita ja kuivatavaraa.

Mombasan satama havainnollistaa kaiken edellisen ohella maailmanpolitiikan toimijoiden erilaisia toimintatapoja. Esimerkiksi Venäjä hakee kaupan sijaan poliittisia liittolaisia. Kiina taas yhdistää politiikan ja kaupankäynnin. Tyypillistä onkin, että Kiinan valtio tai sen valtionyritykset tarjoavat lainoja olennaisten infrastruktuurihankkeiden rakentamiseen, ja hankkeet toteutetaan osin kiinalaisella työvoimalla. Lainojen vakuudeksi Kiina saa erinäisiä etuja. Mombasan sataman tapauksessa julkisuudessa on spekuloitu, että Kiina olisi saanut sataman vakuudeksi lainasta, jolla se rakensi Mombasan ja Nairobin välille merkittävän raidelinjan.

Tähän verrattuna Euroopan unioni on afrikkapolitiikassaan hidas toimija, koska unioni edellyttää erilaisten vaatimusten, kuten ihmisoikeuksien ja ympäristövastuun toteutumista. Afrikan mailla ei kuitenkaan usein ole aikaa odottaa. Asetelma johtaa tilanteeseen, joka saa ne tarttumaan eritoten Kiinan näennäisesti avokätisiin tarjouksiin.

Kiinan kanssa harjoittamastaan kaupasta ja yhteistoiminnasta huolimatta Kenia on Suomelle ja lännelle samanmielinen kumppani. Maa on äänestänyt Suomen ja EU:n kanssa samassa rintamassa YK:ssa muun muassa Ukrainan tukemisessa. Tämä ei ole itsestäänselvyys Afrikan maiden joukossa. Mielestäni tämä olisi laajemmin huomioitava maamme ja liittokuntamme politiikassa suhteessa Keniaan.

Kehityspolitiikka tarvitsee vakaan valtiontalouden

Matka herätti pohdiskelemaan asennoitumista kehityspolitiikkaan. Kaikessa kehitysyhteistyötä tekevien suomalaisten ja eturintamassa olevien liikuttajana on tietysti vilpitön halu auttaa ja parantaa maailmaa sekä tuoda hyviä käytänteitä muidenkin kehittyvien maiden hyväksi. Tämä on äärimmäisen tärkeä asia. Tällä hetkellä Suomella on jo vahva jalansija naisten ja nuorten oikeuksien puolustamisessa. Erityisesti naisten poliittisten oikeuksien edistämisessä.

Paradoksaalisen kehityspolitiikan tilanteesta tekee se, että useilla suomalaisilla kehitysyhteistyötä tekevillä ihmisillä on olemassa vielä vanhasta muistista vauraan maan identiteetti, mutta ei vauraan maan taloustilannetta. Suomella oli hetkensä, kun pystyimme olemaan myös taloudellisesti kokoamme suurempia, mutta ei enää nykyisin.

Kyky auttaa vaatii vakaata valtiontaloutta ja tuloja, mutta Suomi on valunut velkatasossa kohti sellaisten maiden joukkoa, jotka ovat enemmän autettavana kuin auttajina Euroopan mittakaavassa. Tilanne on vaarallinen, koska identiteetti muuttuu ja kehittyy hitaasti, mutta talous ja sen tunnusluvut nopeammin. Tästä syystä meillä ei ole moraalista eikä realistista kykyä antaa niin isoa panosta kehittyvien maiden hyväksi, mitä meillä olisi, jos talous olisi tasapainossa ja vakaassa tilassa. Suomi on tilanteessa, jossa täytyy laittaa lentokoneessa happinaamari ensin omille kasvoille ja sitten auttaa muita. Meillä ei ole moraalista oikeutta auttaa kroonisesti velaksi. Se ei ole solidaarisuutta, että tulevien sukupolvien kustannuksella esitetään hyveellistä tässä ajassa.

On tärkeää, että Suomi on maltillisilla osuuksilla mukana kaikista olennaisimmissa kehitysyhteistyön muodoissa. Ollaakseen aidosti hyödyksi, on auttajan kuitenkin ensin ymmärrettävä omat rajansa ja laitettava omat asiansa kuntoon, jotta voimme paremmin auttaa myös kehittyviä maita.

Terrorismin vastainen työ Itä-Afrikassa Afrikan sarvessa on esimerkki työstä, jota meidän kannattaa tehdä jatkossakin. Meidän kannattaa ymmärtää, mikä liikuttaa siirtolaisvirtoja ja mikä motivoi sellaisia järjestöjä, jotka rekrytoivat ja usuttavat ihmisiä terroristiseen toimintaan. Meidän kannattaa olla mukana järjestöissä, jotka tekevät terrorismin vastaista työtä.

Afrikka on merkittäviltä osin ei ainoastaan väestönkasvun, vaan myös luonnonvarojen, kulttuurin ja talouskasvun osalta globaalia tulevaisuutta. Se on valtava alue, jossa meidän on oltava mukana, jos haluamme olla osa tulevaisuutta. Meidän täytyy olla sitä kuitenkin aikaisempaa enemmän markkinaehtoisesti ja tulokulmista, jotka hyödyttävät kaikkia osapuolia.

Haasteena on se, että pienen maan kannalta olisi sinänsä järkevää mennä hankkeisiin osana laajempia hartioita, esimerkiksi osana EU:ta, mutta se ei aina tuota suomalaisten kannalta parhaimpia lopputuloksia. Maiden välisessä yhteistyössä tulee nimittäin ajoittain vastaan ristiriitoja ja osaoptimointia.

Yksi matkan opetus liittyy esimerkiksi koulutuksen järjestämiseen. Nykyisin Suomi osallistuu ammatillisen koulutuksen järjestämiseen yhdessä saksalaisten ja muutaman muun maan kanssa, mutta kieliopetusta ei ole mahdollista saada suomeksi. Kilpailu ammattiin pätevöityneistä tekijöistä on kovaa ja siksi kielen oppiminen jo lähtömaassa olisi äärimmäisen tärkeää. Maat valvovat etujaan kuitenkin mustasukkaisesti, ja koulutuksen kielivalinnoilla varmistetaan, minne työvoima, kuten hitsaajat, maalarit ja raudoittajat, todennäköisimmin ohjautuvat. Emme voi ainoastaan olla sinisilmäisesti rahoittamassa ja mahdollistamassa hankkeita, vaan meidän on myös vastavuoroisesti saatava siitä jonkinlaista hyvää.